3.1 Torstai
Tänään menimme taas iltavuoroon työpaikallemme. Tänään olimme ohjaajani kanssa sinisellä käytävällä töissä. Siellä oli vain seitsemän asukasta paikalla. Tällä puolella muutamat asukkaat ovat toispuolis- halvaantuneita. Yleisesti tällä puolella on ohjaajani sanojen mukaan rauhallisempaa ja asukkaat ovat parempikuntoisia.
Työvuoron aluksi saimme raportin aamun työntekijöiltä ja suunnittelimme päivän kulkua. Pian Suomikodin johtaja tuli kertomaan, että omaiset olivat soittaneet, että osastomme asukas on ulkona kaatuneena. Juoksimme sitten ohjaajani ja muutaman muun työntekijän kanssa kaatuneen asukkaan luokse. Autoimme hänet ylös ja veimme hänet pyörätuolilla sisälle lämpimään. Kun olimme rauhoitelleet asukasta ja kysyneet sattuiko johonkin soitimme iltavuorossa olevalle sairaanhoitajalle. Ohjaajani kertoi, että oikeasti me emme olisi saaneet auttaa asukasta ylös maasta, vaan olisi pitänyt soittaa sairaanhoitaja ensin tutkimaan asukas pintapuolisesti, ettei hänelle ole sattunut mitään. Kuulemma Ruotsissa on laki, joka määrää, että näin olisi tehtävä. Kuitenkin koska ulkona oli kylmä ja asukkaan omaiset olivat paikalla, oli järkevintä viedä asukas sisään ja, että sairaanhoitaja tutkii hänet siellä vasta.
Muuten iltavuoro sujui rauhallisissa merkeissä ja teimme kolmelle asukkaalle iltatoimet ohjaajani kanssa. Yhtä asukasta alkoi ottaa rinnasta ja annoimme hänelle äkkiä dinit suihkeen kielen alle. Normaalisti, jos asukkaalle tarvitsee antaa tarvittavia lääkkeitä on sairaanhoitaja se, joka ne asukkaalle antaa asukkaan lääkekaapista. Kuitenkin tässä tilanteessa ei olisi ollut aikaa odottaa sairaanhoitajan tuloa, joten lääkkeen annon jälkeen soitimme sitten sairaanhoitajalle, että olemme lääkkeen antaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti